Valintoja, valintoja...

Tiedättekö, mitkä ei ikinä lopu kesken vauvaperheessä?

Neuvot.

Ai jestas. Hyvää tarkoittavia ja piilokettuilevia neuvoja tuntuu pulpahtelevan kuin sieniä sateella siitä lähtien, kun raskaustesti näyttää plussaa, ja niiden määrä vain lisääntyy entisestään vauvan synnyttyä. Neuvoja satelee neuvolasta (heko heko), sukulaisilta, ystäviltä, kummeilta, kaimoilta, työkavereilta, tuntemattomilta vastaantulijoilta... Puhumattakaan siitä somesta! On hassua, että sinä hetkenä, kun muut saavat tietää sinun olevan raskaana, kroppasi ja elämäsi on yhtäkkiä avoinna muiden arvosteltavaksi. Muista sitten rasvata mahaa, ettei tule arpia. Minä en kyllä söisi fetaa. Aiotko tosissaan ostaa tuon? Meillä ainakin nukuttiin perhepedissä. Etkai sinä nyt korviketta meinaa sille syöttää? Me ei ainakaan käytetty sitteriä ollenkaan. Kyllä imetystyyny täytyy olla! Kyllä minä ainakin tein näin ja noin silloin 30 + vuotta sitten, ihan lääkäri neuvoi.

Niin. Vähemmästäkin hämmentyy ja siihen vielä kun lisää päälle muutenkin yleisen paniikkitilan, jota raskaus aika monessa tulevassa äidissä herättää ja sitten vielä ne hormonit, niin valmiina onkin jo aikamoinen soppa.

Itse havahduin tähän valintojen määrään taas tässä tällä viikolla, kun piti päättää, millaisia d-vitamiineja aletaan vauvallemme syöttämään. On suihkutettavaa versiota, on maitohapollista versiota, on öljypohjaista ja on vesipohjaista. Ja siitä sitten pitäisi osata arvata ja ennustaa, mikä valinta menisi vähiten metsään. Näitä pohtiessani tunsin suurta sympatiaa kaikkia niitä esikoisen vanhempia kohtaan, jotka ovat luonteeltaan yhtään epävarmempia. Tällaisista asioista saa äkkiä itselleen kriisin aikaiseksi, etenkin, jos takana on valvottuja öitä ja muuten raskaampia hetkiä.

Näin toisella kertaa ainakin oma oloni on jo paljon varmempi. Ei siksi, että tietäisin yhtään sen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, miten toimia tällä kertaa, koska vauvat ja tilanteet voivat olla niin erilaisia. Mutta siksi, että tiedän, että harvaan vauva-ajan hämmennystä aiheuttavaan asiaan on yhtä yksiselitteisesti oikeaa vastausta. Vastakkaisiakin neuvoja antavat ihmiset voivat siis oikeastaan olla aivan yhtä oikeassa tai väärässä.

Miten tästä valintaviidakosta pitäisi sitten selvitä hengissä ja mielellään suht tervejärkisenä? Noh, itse ajattelen niin, että neuvolasta ja lääkäreiltä saatavat vinkit ovat pääasiassa uusimman tutkimustiedon mukaisia ja siksi niitä voi aika huoletta noudattaa enempiä kyseenalaistamatta. Toki neuvolan henkilökunnassa on eroja ja joskus voi olla ihan tervettä keskustella oman terkkarin kanssa hieman tarkemmin siitä, miksi jotakin asiaa suositellaan tai ei. Muiden kuin ammattilaisten neuvoja arvioisin pitkälti yhden kysymyksen kautta; kuulostaako tämä neuvo siltä, että se hyödyttäisi meidän elämää? Jos ei, anna asian mennä kivuttomasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (sanoisin mutu-tuntumalla, että noin 95 % raskaus- ja vauva-aikana saaduista neuvoista kuuluvat tähän kategoriaan...... :D ). Jos kyllä, selvitä tarvittaessa asiasta vielä vähän lisää tai lähde kokeilemaan neuvon toimivuutta käytännössä.

Vauvat ovat erilaisia. Perheet ovat erilaisia. Elämäntilanteet ovat erilaisia ja kodit ovat erilaisia. Juuri tästä syystä kukaan ei voi kirjoittaa mitään kattavaa opasta, joka auttaisi jokaiseen tilanteeseen ja valintaan. Siksi tärkeintä onkin miettiä, mikä käytäntö tai tapa sopisi juuri meidän perheelle ja meidän vauvalle. Neuvot ovat ihan kivoja ja muiden kokemuksista voi oikeasti saada kultaakin kalliimpia käytännönvinkkejä vauva-arkeen. Mutta rajansa kaikella. On hyvä muistaa, että juuri te vanhemmat tunnette teidän vauvan ja elämän parhaiten. Tehkää rohkeasti niin kuin teidän mielestä on parasta. Toki poikkeuksena lääketieteelliset jne. asiat, joissa nyt yksinkertaisesti on vain fiksuinta luottaa alan asiantuntijoihin. Mutta kaikki nämä harmaan alueen jutut; kokeile sitä, mikä tuntuu teille sopivimmalta ja jos se ei toimi, kokeilkaa jotain muuta.

No miten niiden d-vitamiinien kanssa sitten kävi? Pitkän pohdinnan ja mutuilun ja googlettelun jälkeen päädyin valitsemaan samat vesiliukoiset d-vitamiinit kuin esikoisellakin oli. Ei suihkutettavaa eikä maitohappobakteereja. Koska jota kuta kuitenkin kiinnostaa perustelut, niin päädyin valintaan lopulta siksi, että suihkutettavista kai on vielä suht vähän tutkimustietoa (vaikka tietääkseni pitäisi imeytyä suun limakalvolta nimenomaan parhaiten ja vatsaystävällisimmin). Maitohappobakteerillisia en lopulta halunnut ottaa siksi, että jotenkin oma mututuntumani puhuu sen puolesta, että terve vauva saisi kehitellä sen suolistonsa oman bakteeriston ihan rauhassa. Eri asia tietysti olisi, jos vauvalla olisi vaikka antibioottikuuri tms. joka bakteeristoa heikentäisi. Nämä omat perusteluni eivät perustu mihinkään faktatutkimustietoon vaan ovat ihan tällaisen tavallisen äidin pohdintoja. Ihan jokaista valintaa ei jaksa täydellisen perinpohjin selvittää, sillä kaikki vaihtoehdot olisivat varmaan olleet ihan yhtä hyviä (tai huonoja, mistä näistä tietää). Mutta tällä mennään ja yksi valinta on taas tehty :) Aika sitten näyttää, päädytäänkö vaihtamaan vielä johonkin toiseen. Näinhän se vauva-arjessa menee; kokeillaan jotain ja tarvittaessa muutetaan sitten suunnitelmaa vauvan mukaan!

Tsemppiä teille kaikille muillekin vanhemmille tässä valinta- ja neuvoviidakossa! Muistakaa luottaa itseenne! :)